Vähän on päässyt unohtumaan tämä blogin päivitys. Edellinen merkintä oli syyslomalta.
Sen alussa maanantaina kävimme Viljamin kanssa hakumetsällä kotona omassa metsässä maalimiehenä Tiina, josta Viljami piti valtavasti. Ja se haku meni hyvin. Viljami ei nähnyt maalimiehen menoa metsään, mutta siitä huolimatta haki motivoituneesti ja löysi 100 prosentisesti. Ai että oli hyvä mieli.
Tiistaina ei ollutkaan sitten enää niin hyvä mieli. Viljami alkoi sairastaa. Ruoka ei aamusta alkaen maistunut, aamulla vielä meni nakki, mutta iltaa kohti ei sekään. Koira vaikutti oikeasti sairaalta, ja maha meni sekaisin. Illalla soittelin jo päivystäville, olisiko mahdollista tulla käymään jos onkin suolitukos. Ei kuulemma ollut mahdollista että tukos olisi kyseessä, ja riisi kuurille vaan. Yöllä poika sitten oksensi kaikki mahansisällöt pihalle, ja kahdelta keskellä yötä taas soitto, joko nyt olisi asiallista tulla. Ei kuulemma vieläkään. Jotenkin siinä sain sitkuteltua aamuun saakka ja herätessä poika olikin jo paljon pirteämpi. Soitin kuitenkin ajan nurmoon eläinklinikka Takalalle, jonne suuntasimme yhden aikaan iltapäivällä. Huoli otettiin tosissaan, ja vaikka maha olikin toiminut, otettiin silti röntgenkuvat ja verikokeet. Kaikki oli onneksi kunnossa ja jäimme vain riisikuurille.
Siitä alettiin sitten toipua niin hyvin, että seuraavan viikon lauantaina pääsimme jo seinäjoella näyttelykehään täydessä kunnossa. Tuomarina oli Marianne Holmli Norjasta. Tuloksena NUO ERI/4, parannettavaa siis jäi...
Nyt on palattu normaaleihin kouluympyröihin ja aloitettu hiljalleen namien avulla esine etsinnän treenaus... Vaivalloiselta tuntuu kun koira ei ymmärrä käyttää nenää.
