Hakemassa jälleen

Meillä on taas tänään käytännön tunti ja hakua. Tällä kertaa tuli myös hienoja onnistumisen kokemuksia. Viljami sai toki nähdä, kun maalimies paineli metsään, mutta poiketen edellisistä kerroista maalimeis kiinnosti, ja metsään mentiin etsimään kunnon motivaatiolla ja tempolla.
Toisena harjoituksena tehtiin tuulitreeniä, eli maalimies meni pienen metsäkaistaleen toiselle puolelle piiloon niin, että tuuli tuli takaa ja toi hajun tielle, jota pitkin me Viljamin kanssa etenimme ja koiran oli tarkoitus reagoida hajuun. Kuvittelin, että homma ei Viljamilla onnistu, kun kaikki muut hajut kiinnostaa niin valtavasti, mutta niin vaan poika nappasi heti kerrasta hajun nokkaansa kun sille kohdalle sattui ja säntäsi maalimiehen luokse. Kerrankin oli treenien jälkeen oikein tyytyväinen olo.

Treeniä tarvitaan...

Tänään käytiin tosiaan Kokkolassa pelastuskoirien raunioharjoitusradalla. Siellä tutustuttiin ensialkuun hieman betonikasoissa ja muissa rakennelmissa ja tunneleissa kulkemiseen, ja sen jälkeen jokainen teki pari etsintää. Viljami kiipeili betonikasoilla kuin kotonaan, ja kipitteli semmoiseen lintutornin näköiseen hökkeliinkin hyvin ylös, mutta kappas kun alas piti lähtä ja portaat olivat jyrkät, niin iski jarrutus. Tämä tilanne jäi vähän kaivelemaan kun en sitten uskaltanut uusiksikaan ottaa heti samalla kerralla kun tarzan viimein saatiin alas puusta. Etsinnässä tehtiin niin, että koira sai vielä nähdä, mihin se maalimies juoksee. Kaksi ekaa kertaa Viljami meni ihan mukavasti, mutta kolmennella katosi taas aivot ja korvat ja hajut alkoivat kiinnostaa. Tästä seurasi myös päätelmä, että luoksetulotreeniä tarvitaan ja ankarasti, että homma toimii kaikissa ympäristöissä...
Lopuksi treenailin viljamin kanssa vielä tunneliin menoa, joka alussa pelotti poikaa kovasti, ja Viljami voittikin pelkonsa lopulta, ja ryömi perässä tunneliin ainakin kun toisesta päästä kajasti valoa. Seuraavalla kerralla sitten kokeillaan pimeään tunneliin menoa.
Meillä oli tässä viime viikolla oikein muotokuvauspäivä, kun kuvailtiin luokan blogiin materiaalia. Miusta ja Viljamista Sarianna sai mielestäni ihan kivan kuvan:

Hukassa

Tänään käytännön tunnilla kokeiltiin ensimmäisen kerran henkilöetsintää. No joo, Viljamia ei maalimies kiinnostanut pätkän vertaa, kun paikalla oli myös hajuja. Siihen sitä vaan nostettiin koipea ensimmäisen mahdollisen männyn juurelle ja viis veisattiin kaiken maailman käskyistä. Maalimiehenä toiminut Roosa parka jäi suosiossa toiseksi hajuille... No ei sitten muuta kuin koiran remmi toisille käteen ja ite metsään. Johan saatiin pojalle vauhtia, kun mamma meni hukkaan. Siinä vaiheessa jo ihan etsittiinkin. Huomenna Kokkolaan raunioradalle, saas nähdä mikä esitys siellä järjestetään.

Syksyn iloja

Tänään on Viljamin kanssa oltu keräämässä sieniä ja marjoja. Saalista tuli yhden risoton ja muutaman piirakan verran. Viljamikin pääsi metsään pitkästä aikaa, kun ajattelin, että viimeyön pakkasen ja muutenkin viilenneen ilman seurauksena olisivat käärmeet jo talviunilla. No, metsässä riekuttiin iloisena ja vailla huolta, mutta kun lähdettiin kotiin ja ajattelin että kurainen koira voisi hölkötellä auton vierellä, niin mikäs se siinä köllöttelikään keskellä tietä? Kukas muukaan kuin herra Kyy Kärmes ottamassa syksyn viimeisiä aurinkokylpyjä. Ei kun kurainen koira takas autoon ja kaasu pohjaan...

Jäljellä

Käytännön tunneilla tänään tehtiin pellolle namijälkeä. Viljamilla houkutuksena nakki. Ihan mukavastihan tuo poika on jo alkanut jäljen alkeita oppia, vaikka viikko sitten aloitettiin. Taitaa opittavaa olla taas kerran enemmän täällä hihnan toisessa päässä. Täytyy oppia pitämään koira oikeassa paikassa eikä antaa liikaa liinaa, ja hillitä itsensä koiran avustamisessa takaisin jäljelle. Ja tämän retken seurauksena juuri poistettiin punkki silmäluomesta.