Monet lienevät joskus kuulleet ainakin mainittavan Myrphyn laista: Kun jokin alkaa mennä pieleen, se sitten myös menee. Meillä tämä kyseinen laki on nyt iskenyt kyllä pahemman kerran.
Pipsa on oireillut pitkin syksyä vatsaansa ollen normaalia rauhallisempi ja osoittamalla oireita närästyksestä röyhtäilemällä ja nieleskelemällä ahkerasti. Joulun vietto meillä aloitettiinkin sitten aatonaattona vatsatähystyksellä, kun aloin jo kuvitella vaikka ja mitä kamalia tauteja. Kyllähän sieltä vatsalaukusta punoitusta löytyi, joten neiti nauttii nyt lääkekuuria moiseen vaivaan. Ainakin pientä piristymistä on tapahtunut.
Joulunpyhinä sitten Viljami alkoi hinkata ja sirrittää silmäänsä. Päivystyksestä saatiin ensiapuneuvot, mutta vasta muutaman päivän kuluttua päästiin näyttämään silmää klinikalle. Haavahan siellä oli sarveiskalvossa ja nyt on tippakuurit päällä. Jännityksellä odotan, miten pitkän taistelun takana tuon silmän toipuminen on. Monta tarinaa olen kuuluut pitkittyneistä sarveiskalvohaavoista, joten toivoa sopii että edes jokin menisi nyt nappiin.
Klinikka voisi nyt laittaa meille vaikka kanta-asiakaskortin, niin monta kertaa siellä on syksyn aikana käyty. Omat hermot alkaa olla aika heikoilla ja mieli väsynyt, kun koko ajan on huoli jommasta kummasta. Toivottavasti uusi vuosi toisi helpotuksen näihin vaivoihin ja saataisiin Pipsakin taas omaksi touhukkaaksi itsekseen. Elokuun uudet tokosäännötkin innostaisivat vään vaikka kilpailemaan. Vatsavaivojen takia meni avossa pari koettakin penkin alle, kun tuntuu että stressi laukaisee oireilua.
