Joulu on jo ovella

Ihan luvattoman harvoin tulee blogia päivitettyä. Eilen päästiin Viljamin kanssa joululoman viettoon, ja kotimatkalla pysähdyttiin Pietarsaaressa Muschin koiranruokatehtaalla ostamassa pojalle joululahjaksi sata possunkorvaa, ja lisäksi kissoille jouluherkuksi jauhettua lohta.
Tänään illalla otettiin pakastimesta kalkkuna sulamaan, ja Viljami vahtii innolla, ettei jouluruoka karkaa. Minä kun en tykkää kinkusta, niin syön kalkkunaa.
Ainut joka tässä nyt puuttuu, on kunnon hanget. Malttamattomana jo odottelisin valjakkoreen testausta Viljamin ja velipoika Peten kanssa, mutta vielä saa reki olla telakalla Pekan varastossa.
Loman aikana pitäisi saada aikaiseksi hakea eläinlääkäriltä todistus, että Viljami on kyllin kunnossa mennäkseen vesijuoksumatolle, niin päästäisiin kuntoa treenailemaan loman jälkeen uusin menetelmin.

kuulumisten päivitystä

Vähän on päässyt unohtumaan tämä blogin päivitys. Edellinen merkintä oli syyslomalta.
Sen alussa maanantaina kävimme Viljamin kanssa hakumetsällä kotona omassa metsässä maalimiehenä Tiina, josta Viljami piti valtavasti. Ja se haku meni hyvin. Viljami ei nähnyt maalimiehen menoa metsään, mutta siitä huolimatta haki motivoituneesti ja löysi 100 prosentisesti. Ai että oli hyvä mieli.
Tiistaina ei ollutkaan sitten enää niin hyvä mieli. Viljami alkoi sairastaa. Ruoka ei aamusta alkaen maistunut, aamulla vielä meni nakki, mutta iltaa kohti ei sekään. Koira vaikutti oikeasti sairaalta, ja maha meni sekaisin. Illalla soittelin jo päivystäville, olisiko mahdollista tulla käymään jos onkin suolitukos. Ei kuulemma ollut mahdollista että tukos olisi kyseessä, ja riisi kuurille vaan. Yöllä poika sitten oksensi kaikki mahansisällöt pihalle, ja kahdelta keskellä yötä taas soitto, joko nyt olisi asiallista tulla. Ei kuulemma vieläkään. Jotenkin siinä sain sitkuteltua aamuun saakka ja herätessä poika olikin jo paljon pirteämpi. Soitin kuitenkin ajan nurmoon eläinklinikka Takalalle, jonne suuntasimme yhden aikaan iltapäivällä. Huoli otettiin tosissaan, ja vaikka maha olikin toiminut, otettiin silti röntgenkuvat ja verikokeet. Kaikki oli onneksi kunnossa ja jäimme vain riisikuurille.
Siitä alettiin sitten toipua niin hyvin, että seuraavan viikon lauantaina pääsimme jo seinäjoella näyttelykehään täydessä kunnossa. Tuomarina oli Marianne Holmli Norjasta. Tuloksena NUO ERI/4, parannettavaa siis jäi...
Nyt on palattu normaaleihin kouluympyröihin ja aloitettu hiljalleen namien avulla esine etsinnän treenaus... Vaivalloiselta tuntuu kun koira ei ymmärrä käyttää nenää.

lisää hakuilua

Eilen oltiin taas hakumetsällä. Omat tuntemukset metsälle mentäessä olivat sekavat, toimisiko koira tällä kertaa vai kiinnittäisikö huomionsa vain hajuihin. Viljami yllätti. Toki se näki vielä maalimiehen katoavan metsään, mutta ei sitä, mihin tämä piiloutuu. Ja poikahan lähti perään. Ensimmäisellä haulla tuli joku ihme aamulenkki, mutta toi se silti Marin metsästä pois. Toiset kolme kertaa sujuivat hiukan lyhyemmän kaavan kautta, ja oli ilo nähdä, kuinka eräällä hetkellä koiran päässä ikään kuin syttyi lamppu san saadessa hajun maalimiehestä. Syysloma oli mukava aloittaa tämän jälkeen hyvällä mielellä. Seinäjoen näyttely joutui vaakalaudalle kennelvuoron takia, mutta tällä hetkellä näyttää, että karvakasa saadaan jollain keinoin näyttelypaikalle. Mukana 81 samojedia, sen puoleen kotiin jäänti houkuttaa, mutta kun siitä on taas vähistä opiskeluvaroistaan maksanut, niin olisi kiva myös päästä mukaan.

Perunannostoa

Tänään oli perunannostopäivä kotona

vietettävän viikonlopun iloksi. Viljamikin pääsi viikonlopun kunniaksi vähän avustamaan ja möyrimään rapapellossa. Täytyy sitä välillä valkoisellekin koiralle joku ilo suoda, vaikka joka rapahippunen turkissa näkyykin.

Jaa nii mitä, eikö täällä kuulu kiipeillä

Kaikkea kivaa löytyy kun kaivaa, ainaski mielikuvituksessa

Ja välillä täytyy ehtiä auttaa itse työssä

Hakemassa jälleen

Meillä on taas tänään käytännön tunti ja hakua. Tällä kertaa tuli myös hienoja onnistumisen kokemuksia. Viljami sai toki nähdä, kun maalimies paineli metsään, mutta poiketen edellisistä kerroista maalimeis kiinnosti, ja metsään mentiin etsimään kunnon motivaatiolla ja tempolla.
Toisena harjoituksena tehtiin tuulitreeniä, eli maalimies meni pienen metsäkaistaleen toiselle puolelle piiloon niin, että tuuli tuli takaa ja toi hajun tielle, jota pitkin me Viljamin kanssa etenimme ja koiran oli tarkoitus reagoida hajuun. Kuvittelin, että homma ei Viljamilla onnistu, kun kaikki muut hajut kiinnostaa niin valtavasti, mutta niin vaan poika nappasi heti kerrasta hajun nokkaansa kun sille kohdalle sattui ja säntäsi maalimiehen luokse. Kerrankin oli treenien jälkeen oikein tyytyväinen olo.

Treeniä tarvitaan...

Tänään käytiin tosiaan Kokkolassa pelastuskoirien raunioharjoitusradalla. Siellä tutustuttiin ensialkuun hieman betonikasoissa ja muissa rakennelmissa ja tunneleissa kulkemiseen, ja sen jälkeen jokainen teki pari etsintää. Viljami kiipeili betonikasoilla kuin kotonaan, ja kipitteli semmoiseen lintutornin näköiseen hökkeliinkin hyvin ylös, mutta kappas kun alas piti lähtä ja portaat olivat jyrkät, niin iski jarrutus. Tämä tilanne jäi vähän kaivelemaan kun en sitten uskaltanut uusiksikaan ottaa heti samalla kerralla kun tarzan viimein saatiin alas puusta. Etsinnässä tehtiin niin, että koira sai vielä nähdä, mihin se maalimies juoksee. Kaksi ekaa kertaa Viljami meni ihan mukavasti, mutta kolmennella katosi taas aivot ja korvat ja hajut alkoivat kiinnostaa. Tästä seurasi myös päätelmä, että luoksetulotreeniä tarvitaan ja ankarasti, että homma toimii kaikissa ympäristöissä...
Lopuksi treenailin viljamin kanssa vielä tunneliin menoa, joka alussa pelotti poikaa kovasti, ja Viljami voittikin pelkonsa lopulta, ja ryömi perässä tunneliin ainakin kun toisesta päästä kajasti valoa. Seuraavalla kerralla sitten kokeillaan pimeään tunneliin menoa.
Meillä oli tässä viime viikolla oikein muotokuvauspäivä, kun kuvailtiin luokan blogiin materiaalia. Miusta ja Viljamista Sarianna sai mielestäni ihan kivan kuvan:

Hukassa

Tänään käytännön tunnilla kokeiltiin ensimmäisen kerran henkilöetsintää. No joo, Viljamia ei maalimies kiinnostanut pätkän vertaa, kun paikalla oli myös hajuja. Siihen sitä vaan nostettiin koipea ensimmäisen mahdollisen männyn juurelle ja viis veisattiin kaiken maailman käskyistä. Maalimiehenä toiminut Roosa parka jäi suosiossa toiseksi hajuille... No ei sitten muuta kuin koiran remmi toisille käteen ja ite metsään. Johan saatiin pojalle vauhtia, kun mamma meni hukkaan. Siinä vaiheessa jo ihan etsittiinkin. Huomenna Kokkolaan raunioradalle, saas nähdä mikä esitys siellä järjestetään.

Syksyn iloja

Tänään on Viljamin kanssa oltu keräämässä sieniä ja marjoja. Saalista tuli yhden risoton ja muutaman piirakan verran. Viljamikin pääsi metsään pitkästä aikaa, kun ajattelin, että viimeyön pakkasen ja muutenkin viilenneen ilman seurauksena olisivat käärmeet jo talviunilla. No, metsässä riekuttiin iloisena ja vailla huolta, mutta kun lähdettiin kotiin ja ajattelin että kurainen koira voisi hölkötellä auton vierellä, niin mikäs se siinä köllöttelikään keskellä tietä? Kukas muukaan kuin herra Kyy Kärmes ottamassa syksyn viimeisiä aurinkokylpyjä. Ei kun kurainen koira takas autoon ja kaasu pohjaan...

Jäljellä

Käytännön tunneilla tänään tehtiin pellolle namijälkeä. Viljamilla houkutuksena nakki. Ihan mukavastihan tuo poika on jo alkanut jäljen alkeita oppia, vaikka viikko sitten aloitettiin. Taitaa opittavaa olla taas kerran enemmän täällä hihnan toisessa päässä. Täytyy oppia pitämään koira oikeassa paikassa eikä antaa liikaa liinaa, ja hillitä itsensä koiran avustamisessa takaisin jäljelle. Ja tämän retken seurauksena juuri poistettiin punkki silmäluomesta.